Kenelle ja millaiseen ympäristöön shiba sopii?
Shiba sopeutuu hyvin ympäristöönsä, niin kaupungin sykkeeseen kuin maaseudun rauhaankin. Shiba on ”ilmoittava” koira, eli se saattaa haukkua kuullessaan jotain liikettä esimerkiksi rappukäytävässä, mutta useinmiten ne tottuvat arkisiin ääniin eivätkä hauku turhista.
Shibat ovat kuitenkin aktiivisia pieniä koiria, jotka pitävät vauhdista ja kaikenlaisesta tekemisestä, joten shiba ei sovi laiskalle ihmiselle. Koska shiba ei ole irti pidettävä koira, korostuu lenkityksen tärkeys sen elämässä. Sisätiloissakin voi harrastaa erilaisia aktivointileikkejä sekä treenata tottelevaisuutta, jolloin koiralla on virikkeitä elämässään. Aivotyöskentely on koiralle raskasta treeniä siinä missä joku muukin harrastus. Liikunnan tarvetta ei kuitenkaan pysty korvaamaan millään, jokainen koira tarvitsee pitkän ja reippaan ulkoilulenkin vähintään kerran päivässä, pysyäkseen fyysisesti ja henkisesti tasapainoisena.
Shiba tarvitsee omistajakseen tasapainoisen, ulkoilusta nauttivan, huumorintajuisen, jämäkän sekä johdonmukaisen ihmisen.
Shiba ensimmäiseksi koiraksi
Monesti sanotaan ettei shiba sovi ensimmäiseksi koiraksi. Se juontaa juurensa shiban joskus haasteelliseen motivointiin, itsepäisyyteen sekä egoilevaan luonteeseen. Ensimmäisen koiran omistaja saattaa olla hukassa koiran käytöstapojen opettamiseen, jos shiba päättää ruveta hankalaksi. Se myös oppii äkkiä käyttämään hyödyksi omistajaansa saadakseen haluamansa, joten omistajalta vaaditaan jämäkkyyttä ja johdonmukaisuutta. Ensimmäisen koiran kanssa myös koiran lukutaito on vielä alkeellista, eikä omistaja saata ymmärtää niitä pieniä eleitä ja merkkejä, jotka ennakoivat tulevaa käytöstä esim. dominointi ja siitä seurauksena tappelu, mikä voi aiheuttaa hurjia tilanteita. Tässä vaiheessa uusi koiran omistaja tuntee olevansa hukassa ja omistavansa luonnevikaisen koiran, vaikka usein se vika löytyy hihnan toisesta päästä.
Toinen kauhua herättävä shibaominaisuus on shibakiljunta, mikä saattaa hyydyttää kokeneemmankin koiranomistajan veret. Shibat siis kiljuvat, kovaa ja korkealta kun tuntevat kokevansa vääryyttä. Pentuna kiljunnan saattaa aiheuttaa hihnassa kävely harjoitukset, kun pentu ei enää pääsekkään säntäilemään mihin huvittaa, kynsienleikkuu on legendaarinen ongelmakohta jopa aikuisella shiballa jne. Koiraa ei siis satu, vaan se kertoo koko naapurustolle miten tätä pientä söpöä pystykorvaa kiusataan ja jokainen shibanomistaja on varmasti päässyt näkemään ne muiden ihmisten kauhistuneet ilmeet, että ”mitä tuo oikein koiralleen tekee?!”. Mutta periksi ei siis annetta vaan asiat opetellaan sisun kanssa.
Shiba sopii myös ensimmäiseksi koiraksi, mutta monesti kasvattajan tukea kaivataan enemmän. Kasvattajan pitää olla valmiina opastamaan ja auttamaan uusia omistajia koirinensa, joilloin kasvattajan valinnan tärkeys korostuu. Uuden omistajan taas pitää olla halukas oppimaan, kysymään neuvoa ja tekemään töitä koiransa kanssa.
Shiba ja vapaanapito
Yleisesti shibat eivät sovellu vapaana pidettäväksi koiraksi, kun tarkoin harkituilla alueilla. Riistaviettisenä shiba lähtee helposti liikkuvien kohteiden perään, kuten kissat, jänikset, autot, pyörät yms sekä karkuun livahtanut shiba on usein vaikeasti kiinniotettavissa. Karkureissuilla shibojen kohtaloksi monesti koituukin auton alle jääminen. Shibat kuitenkin nauttivat vapaana juoksemisesta suunnattomasti, joten aidatulla alueella juoksuttaminen saa monen shiban näyttämään huimia juoksuennätyksiä.
Shiba ja muut koirat
Shiba tulee yleensä toimeen perheen muiden koirien kanssa, jos ne pennusta asti porukkaan tottuu, mutta shiba ei myöskään epäröi vastata muiden haasteisiin eikä aio alistua taistelutta. Urokset eivät aina tule toimeen toisten urosten kanssa, vastaavasti nartut toisten narttujen, mutta se on enemmänkin yksilökysymys kuin yleistettävissä koko rotuun. Ulkomailla monella kasvattajalla shibat asuvat laumoina, mutta niitäkin saattaa olla monta, eli kaikkien luonteet eivät vaan sovi kohdalleen. Toinen merkittävä asia on koirien käytössä oleva tila. Pienessä kerrostalohuoneistossa kahden uroksen on haastavampaa tulla toistensa kanssa toimeen, mitä taas omakotitalossa asuvilla. Kerrostalossa asumisessa korostuu omistajan aktiivisuus järjestää koirillensa tekemistä, jotta ne eivät turhaudu ja ala riitelemään.
Vieraisiin koiriin shibat suhtautuvat kuten edellä, eli niiden kanssa joko tullaan toimeen tai sitten ei. Riippuu huomattavasti yksilöstä sekä siihen miten paljon pennun sosiaalistamiseen muiden koirien parissa on käytetty aikaa ja millaisia kokemuksia pennulle on kertynyt. Koirapuistokoiraksi ei shiboista useinkaan ole.
Shiba ja muut eläimet
Shiban riistavietti kannattaa ottaa huomioon, jos perheessä on muita eläimiä. Shiba intoutuu helposti jahtaamaan kaikkea mahdollista, hevosista hiiriin, joten on hyvä tutustuttaa shiba jo pentuna perheen muihinkin eläimiin ja tehdä rajat selviksi.
Shiba ja lapset
Shibat tulevat usein toimeen oman perheen lasten kanssa. Vieraille epäluuloisen shiban kanssa pitää olla tarkkana muiden lasten kanssa. Se ei välttämättä ole halukas silittelyyn tai halailuun, jos se kokee olonsa ahdistuneeksi ja saattaa napsasta äkäisesti ilmoittaen halustaan olla rauhassa. Toisinaan tosikotkin saattavat lämmetä lastenkutsuilla leikkimiseen, kunhan saavat ensin seurailla touhua sivusta ja liittyä joukkoon omassa tahdissaan.
Shibat voivat olla myös mustasukkaisia perheeseen syntyneelle uudelle vauvalle tai kokevat sen olevan koiraa alempiarvoinen, jolloin koiralle on syytä opettaa talon uudet säännöt.
Shiba ja vieraat ihmiset
Shibat ovat omaan perheeseensä kiintyviä, jotka yleensä vähät välittää muista ihmisistä. Toisinaan näkee hyvinkin avoimia shiboja jotka kiipeävät ihmisen kuin ihmisen syliin, mutta rotumääritelmän mukaan shiban kuuluu olla hieman epäluuloinen vieraita kohtaan. Sen ei tarvitse eikä kuulukaan olla sosiaalinen vieraiden kanssa, joskin sen pitää oppia että mm. eläinlääkärikäynneillä vieras ihminen voi siihen koskea. Yleensä shibat ovat vieraiden tullessa epäluuloisia, eivätkä anna heti koskea, mutta omassa tahdissaan tutustuessa ne saattavat tulla jopa vieraan silitettäväksi.
|