Mikä on etelävenäjänpaimenkoira?

Etelävenäjänpaimenkoira kuuluu FCI 1 ryhmään, lammas- ja karjakoirat. Nimi paimenkoira on hieman harhaanjohtava, sillä etelävenäjänpaimenkoirat eivät ole paimenkoiria sanan varsinaisessa merkityksessä. Evp:t ovat laumanvartijakoiria, jotka alunperin vartioivat ja suojelivat lammaslaumoja mahdollisilta petoeläimiltä sekä varkailta paimenten apuna, mutta kykenivät myös työskentelemään itsenäisesti ilman ohjausta. Laumanvartijoille poikkeukselliseen tapaan evp:t pystyivät myös hieman paimentamaan lampaita, mm. jakamaan laumaa juomapaikalle. Moni petoeläin yllättyi suuresti hyökätessään lammaslaumaan, jonka joukossa liikkui lauma lampaiden näköisiä koiria. Etelävenäjänpaimenkoiria käytettiin myös armeijan koirina ja niitä myös jalostettiin armeijan käyttöön heidän omassa Red Star kennelissä.

Nykypäivänä etelävenäjänpaimenkoirat ovat puhtaasti alue- ja omaisuusvartijoina. Niitä ei enää tiettävästi käytetä lampaiden parissa vaan ne toimivat yleisesti kodin vartijoina ja ihmisten turvana. Suomessa etelävenäläiset toimivat samoissa tehtävissä, mutta ovat yleisesti ottaen yhteiskuntakelpoisempia.

Evp on ensisijassa peloitteena ja varoittavana koirana toimiva vartiokoira, mutta se ei epäröi käyttää hampaitaan jos tunkeilija ei varoituksista piittaa.

Kenelle ja mihin evp sopii?


Evp sopii perheeseen, jolla on rauhallinen ympäristö, iso aidattu piha-alue ja vartiointitarve. Usein tarvitaan myös erillinen tarha, mihin koiran voi sulkea vieraiden tullessa. Juoksunaru ei ole etelävenäläiselle tarkoitettu. Etelävenäjänpaimenkoira ei missään nimessä sovi kerros- eikä rivitaloon, eikä tiheästi asutuille taajama-alueille.

Omistajan tarvitsee olla määrätietoinen, jämäkkä, johdonmukainen, kärsivällinen ja rauhallinen. Evp lukee omistajansa käytöstä kuin avointa kirjaa ja toimii sen mukaisesti. Omistajan pitää nauttia haasteista, sillä tie koiran aikuistumiseen on pitkä ja kivikkoinen, jolloin vaaditaan paljon huumorintajua ja sitkeyttä.

 

Etelävenäjänpaimenkoirien terveys

Etelävenäläisiä sanotaan yleisesti terveeksi roduksi. Suomessa muutamia koiria on tutkittu lonkkien ja kyynärien osalta, sekä rotuyhdistys on tekemässä terveyskyselyä suomalaisille etelävenäläisille, joka toivon mukaan kertoo jotain evp:n terveydentilasta nykypäivänä. Suurena, mutta suhteessa kevyenä, koirana etelävenäläisellä ei ole niin vakavia ongelmia luustonsa kanssa mitä esimerkiksi keskiaasianpaimenkoirilla, mutta toki nivelrikkoa esiintyy siinä missä muillakin suurilla roduilla. Toinen ihan lähiaikoina ilmi tullut ongelma on ollut epilepsia, jota evp:llä juuri parhaillaan tutkitaan. Monenlaisia allergioita on myöskin ilmaantunut. Muita kuolitapauksia ovat olleet mm. syöpä. Etelävenäläisten kohtaloksi koituu kuitenkin kaikkein yleisimmin lopetus ”käytösongelmien” vuoksi. Nämä ns. käytösongelmat ovat monesti omistajan itsensä aiheuttamia tai ei ymmärretä rodun erityisiä ominaisuuksia ja sen tuomia vastuita.

 

Etelävenäjänpaimenkoiran koulutus

Etelävenäläisen vartiointiviettiä ei pysty sammuttamaan, se tulee siltä luonnostaan. Se on vartiokoira, jota työtä sille pitää ensisijaisesti tarjota. Itse vartiointiin voi toki vaikuttaa hillitsevästi, mutta se ei katoa minnekkään. Hyvä sosiaalistaminen pentuaikana lähiympäristöön ja monenlaisiin tilanteisiin on kaiken a ja o. Tämän tärkeys korostuu koiran saavuttaessa nuoruusiän, jolloin voimaa ja kokoa löytyy, mutta järkeä ei löydy hiventäkään. Koiralle pitää opettaa mihin sen ei tarvitse reagoida ja mikä on liiallista voimankäyttöä tilanteen suuruuteen nähden. Monesti sanotaan että evp on neutraalisti alueensa ulkopuolella, mutta näin ei aina ole. Toiset yksilöt saattavat siirtää reviirinsä sinne missä menevät itsekin ja vahtivat näin omaa aluettaan myös kotinsa ulkopuolella. Vahtimisen kohteena on usein myös omistaja itse, omistajan tavarat taikka auto.

Evp:n kohdalla ei pidä koskaan tuudittautua harhaluuloon, että se olisi täysin hallittavissa kouluttamalla. Näin se ei todellakaan ole. Koiralle voi opettaa asiota, mutta sen tottelevaisuus ei koskaan ole 100% luotettavaa. Evp ei ole miellyttämisenhaluinen ja se ajattelee itsenäisesti, eli se tekee pyydettyjä asioita vain silloin kun kokee sen tarpeelliseksi. Se pitää arkisista rutiineista, mutta saattaa kyseenalaistaa näitäkin käskyjä päivittäin.

Evp ei ole vapaanapidettävä rotu, eikä se sovellu koirapuistoihin. Se tulee harvoin toimeen vieraiden ihmisen ja koirien kanssa, joten ulkoilun on tapahduttava aina kytkettynä tai aidatulla alueella.

Evp:tä ei kouluteta alistamalla, selättelemällä eikä muutenkaan liian kovilla otteilla. Koiran pitää pystyä luottamaan omistajaansa, joilloin se tekee kaikkensa suojellakseen tätä. Mutta koska se kyseenalaistaa nuorena monet käskyt, on niiden perille saattamiseksi joskus käytettävä fyysistä voimaa (Ei missään nimessä koiran satuttamista!). Koiraa palkataan OIKEIN toimitusta asiasta, sitä ei lahjota tekemään asioita.

Jokainen määrittelee itse mitkä ovat ne tarpeelliset arjen opit mitä evp:n tarvitsee osata, jotta elämä sujuu mutkattomasti. Kuitenkin vieraan kosketusta on syytä harjoitella jokaisen koiran kanssa. Evp:n on totuttava siihen, että omistajan läsnäollessa se on vieraan ihmisen käsiteltävissä (huom. eläinlääkäri) ja tämä treenaus on syytä aloittaa heti pennusta.

Harrastukset
 

Etelävenäläiset oppivat uusia asioita helposti ja muistavat ne ikuisesti, niiden motivointi saattaa silti olla hyvinkin vaikeaa. Evp ei jaksa montaakaan toistoa kerrallaan ja sen kiinnostus lopahtaa nopeasti, jos koira ei tunne saavansa siitä mitään hyötyä itselleen. Evp:n kanssa voi periaatteessa harrastaa mitä lajia tahansa (paitsi suojelua en suosittele kenellekään), loppupeleissä kyse on kuitenkin ohjaajan nokkeluudesta ja sitkeydestä opettaa koiralle asioita. Koira ei ole lainkaan tyhmä, mutta löytyykö ne keinot millä se koira motivoituu tuottaakseen myös tulosta. 

Yleisimmin evp:n kanssa harrastetaan näyttelyitä ja niistä on niitetty menestystä niin Suomessa kuin muualla maailmallakin.

 

Turkin hoito
 

Yleisin ihmisiä mietityttävä asia on evp:n turkin hoito. Evp:n turkin pitäisi olla likaa hylkivä ja selviytyä osittain itsellään, johtuen päälikarvan karkeudesta. Alusvilla pitää myös löytyä. Pitkä turkki kammataan viikottain, jotta se pysyisi selvänä. Jos turkinhoito ei inspiroi, voi evp:n turkin ajella kevään ja kesän aikana pari kertaa lyhyeksi, jolloin turkki ei kasva vuodessa kovinkaan pitkäksi ja sen hoito helpottuu huomattavasti.

Evp:tä ei normaalisti tarvitse pestä. Vaikka koira olisi miten kurainen tahansa, karvan kuivaessa se kaikki lika varisee turkista pois ja koira on taas hohtavan valkoinen. On kuitenkin eriasia ketä ottaa kuraisen evp:n sisälle ilman huuhtelua. :D

Näyttelyihin evp:n voi pestä, mutta se pitää tehdä jo viikkoa ennen itse tapahtumaa. Evp:n turkin pitää olla nätisti laskeutuva eikä se saa missään nimessä liidellä pörröisenä ja sähköisenä ympäriinsä. Karvan normaali rasvoitus pitää turkin oikeanlaisena ja pesun jälkeen se vie vähintään viikon palautuakseen. Usein toistuva pesu vaikuttaa myös turkin kykyyn hylkiä likaa.
 

Uros vaiko narttu?
 

Urokset on etelävenäläisissä yleensä rauhallisempia, tasaisempia ja siten helpompia. Nartut ovat aktiivisempia, kieroja ja äkkipikaisia. Urokset eivät yleensä tule toimeen toisten urosten kanssa, nartut taas ei tule toimeen toisten narttujen. Kuitenkin urosten tappelut ovat usein nopeita välienselvittelyjä mitkä päättyvät kun toinen alistuu, nartut taas voivat tapella niin kauan kuin vastustajassa vain henki pihisee. Urosten käytökseen löytyy yleensä joku selkeä syy, nartut taas tuntuvat haastavan riitaa välillä ihan huvikseen ja niiden käytöstä on vaikeampi ennakoida. Ensimmäiseksi laumanvartijaksi suosittelen urosta.

Lapsiperheeseen?
 

Evp sopii hyvin lapsiperheeseenkin, mutta mitään koiraa ei ikinä pidä jättää keskenään lasten kanssa. Eläin on aina eläin.

Evp ottaa perheen lapset yleensä erityiseen suojeluun ja sen vuoksi perheen ulkopuolisten ihmisten kanssa pitää olla tarkkana. Evp saattaa tulkita tilanteet eri tavoin mitä ihmiset, jolloin väärinkäsityksiä saattaa tapahtua. Etenkin silloin kuin perheen lapsien kavereita tulee kylään, evp on syytä laittaa telkien taakse. Se ei välttämättä käsitä, että kirkuminen ja huutaminen kuuluu johonkin leikkiin, tai lapsi alkaa itkeä ja koira kokee tarvetta puolustaa omiaan. Nämä tilanteet ovat erittäin vaarallisia. Vaikka koira olisi ollut kuinka kiltti tahansa, on parempi tehdä järjestelyjä varmuuden vuoksi kuin katua sitä myöhemmin.

 

Muut koirat sekä eläimet


Evp kannattaa totuttaa jo pentuna kaikkiin perheen eläimiin, sekä opastaa sitä oikeaan käytökseen niiden parissa. Nämä eläimet kuuluvat aikuisenakin evp:n laumaan ja se suojelee niitä tarvittaessa. Sillä on ilmiömäinen kyky erottaa esimerkiksi perheen omat kissat, vieraista kissoista, jotka se häätää välittömästi reviiriltään.

Evp pystyy elämään koiralaumassa, mutta se on ennemminkin yksilökysymys miten se soveltuu mihinkin laumaan. Evp:t ovat hyvin dominoivia ja pyrkivät nousemaan korkeimmalle arvopaikalle hyvinkin nuorena. Se tulee varmasti tappelemaan paikastaan lauman arvojärjestyksessä, joka kannattaa ottaa huomioon hankittaessa etelävenäläisen. Mutta kun arvojärjestys on selkeä ja jokainen on evp:n mielestä oikeassa paikassa, on lauman harmonia kunnossa. Laumaan tuleva uusi pentu yleensä otetaan kiltisti vastaan, mutta uusi jäsen vaatii aina uuden välienselvittelyn jossain vaiheessa.
 
Vieraiden koirien kanssa evp:t tulevat hyvin harvoin toimeen. Ne eivät suvaitse vieraita koiria ja voivat olla mustasukkaisia omistajastaan. Evp:t jostain kumman syystä tulevat usein juttuun toisten etelävenäläisten kanssa, vaikka eivät olisi ennestään tuttuja toisilleen.